Terveisiä Brysselistä! Joudun tässä vaiheessa ilmoittamaan itseäni kovasti harmistuttaneen asian, mutta voihan se joillekin olla iloinenkin uutinen. Valitettavasti en pysty osallistumaan marraskuussa kirkolliskokouksen istuntoviikolle. Olen koettanut järjestellä asioitani, mutta tohtoriopintojen pakollisia opintoja on tuolla viikolla niin paljon, että yhdistettynä päätyöhöni olisin kyseisen viikon kovin poissaoleva eikä se tunnu nyt vain oikealta. Päätöstäni on helpottanut se, että kokoukseen tuolloin tilalleni tuleva Ritva Lampela on kokenut kirkollinen toimija, diakonissana ja hiippakuntavaltuutettuna, ja meillä on pitkälti samanlainen niin teologinen kuin yhteiskuntapoliittinenkin linja. Toivon, että minua äänestäneet ymmärtävät ratkaisuni.
Olen ollut mukana kirkolliskokouksessa Oulun hiippakunnan maallikkoedustajana vuodesta 2012 lähtien ja osallistunut tähän mennessä jokaiselle 29 kokousviikolle Turussa. Yhden kokousviikon perjantain olen ollut pois, kun lähdin ystäväni Mirja Mäntymäen hautajaisiin Rovaniemelle. Täysistunnoissa olen käyttänyt 126 puheenvuoroa, jotka on merkitty keskustelupöytäkirjoihin. Saman ajan vuodesta 2012 olen kuulunut myös kirkolliskokouksen lakivaliokuntaan, joka on laatinut tänä aikana 55 mietintöä. Lakivaliokunta on kokoontunut myös kokousviikkojen välillä, isoimpana urakkana oli aikanaan uusi kirkkolain kokonaiskodifikaatio. Vaalikaudella 2016-20 toimin kirkolliskokouksen valitsijamiehissä ja olin mukana silloisessa kansliapäällikön valintaprosessissa. Kokouspäiviä tulee varovaisenkin arvion mukaan reilusti yli parisataa.
En luettele "ansioitani" kehuja kerjätessäni. Päin vastoin, kovin pieneksi tuntuu jäävän se lyhde, jonka elonkorjuun päivänä Herralle kannan. Mutta haluan kertoa, että pidän tätä luottamustehtävää erittäin arvokkaana ja olen priorisoinut yleensä muut luottamustehtävät ja omat menot sen alle. Olen kiitollinen esimiehilleni siitä joustavuudesta, että niin Maijalan ja Kulmunin avustajana olen voinut tehdä kirkolliskokousviikoilla "leipätyöt" tauoilla ja illoilla.
Olen jäänyt pois kuntapolitiikasta ja aluevaltuustosta, eduskuntavaaleihinkaan en nyt lähtenyt, vaikka kotikyläni paikallisosasto teki minusta esityksen. Marraskuussa käytäviin seurakuntavaaleihin annoin sen sijaan vielä suostumuksen, vaikka ehkä sekin oli joidenkin mielestä liikaa. Parhaani olen vajavaisilla voimillani ja heikolla uskollani yrittänyt, että kirkko pysyisi Kristuksen kirkkona ja että samalla seurakunnan kynnys ei olisi niin kovin korkea, kuin se joskus ihmisille tuntuu olevan.
Jos Herran paluu viipyy, niin toukokuussa tavataan taas kirkolliskokouksessa!
* * *
Julkaisin 15.9.2026 Facebookissa päivityksen:
Hyvät ystävät! Olen tietoinen kyllä, että netissä on eräille palstoille viime päivinä tehtailtu samanlaisella kirjoitustyylillä erilaisia häväistyskirjoituksia minusta. Sylttytehtaan arvaan, kuten on arvannut myös jokainen minuun yhteyttä ottanut tai kanssani keskustellut. Älkää pahoittako mieltänne tai lähettäkö minulle kuvakaappauksia. Minä en lähde kuluttamaan aikaani käräjöinteihin enkä viitsi alkaa tästä uhriutua. Edesmennyt ukkini sanoi aikanaan, että "haukuin hyvät kiitetään", ja koko elämäni ajan olen nähnyt, miten väärintekijät lopulta saavat palkkansa. Omaksuin jo lapsena stoalaisen elämänasenteen, niin ei minun mielenrauhani tästä, eikä yleensä juuri mistään järky. Jumalan edessä jokainen meistä tekonsa kerran vastaa, ja kuten edesmennyt ystäväni Helena usein sanoi: Jumalan kämmenellä on hyvä olla iloineen ja suruineen. Iloista syksyä kaikille ja kiitos kaikille asioita koskevista keskusteluista!
* * *
Ennen Brysseliin lähtöäni kävin Sodankylän Unarinjärven rannalla Uimaniemellä, jossa pidettiin ystäväni Marin isoukin elämäntarinan julkaisutilaisuus. Karjalaiset/uhtualaiset juuret ja Afanasjeffin suvun vaiheet ovat väkevästi esillä. Arvostan suuresti toimintaa, että jonka kautta ihmiset vaalivat omaa suku- ja kulttuuriperimäänsä. Monista ns. tavallisista ihmisistä voi tehdä sellaista mikrotason historiaa, joka heijastaa myös oman aikansa suuria historiallisia tapahtumia. Näin oli myös tämän kirjan päähenkilön kohdalla, kun matka kulki Karjalan Uhtualta sotavankeuteen nykyisen Romanian maille ja viimein Lappiin.
